Oi alokasiani

 Alokasioista minulla ei ole aiempaa kokemusta, enkä tähän asti edes tiennyt koko kasvin olemassaolosta. Plantagenilla huomioni kiinnitti erikoisen näköinen mini-alokasia, ja se lähti mukaani. Kotona googlailin kasvista mutta epäselväksi jäi, mikä lajike tämä yksilö on. Mielestäni se näyttää väritykseltään luurankovehkalta mutta lehdet eivät ole sahalaitaiset. No, oli mikä oli, upea se on silti.

Istutin alokasian halkaisijaltaan 7 cm ruukkuun ja laitoin sen pohjoisikkunalle. Melko pian sain todeta että ruukku on sille liian pieni; kasvi on viihtyessään aika voimakaskasvuinen ja alkoi näyttää surkuhupaisalta pienessä ruukussaan. Loppukesästä vaihdoin sille reilusti suuremman ruukun ja vähän jännitti, miten kasvi reagoi muutokseen. Olin lukenut että alokasia saattaa ottaa ruukunvaihdosta herkästi itseensä ja nuupahtaa, mutta tämä yksilö ei ollut siitä moksiskaan vaan päinvastoin, se näytti piristyvän entisestään ja on jatkanut kasvua. Suurin lehti on jo 15 cm pitkä. 

Ensimmäinen alokasiani.

Kiinnyin melko nopeasti tähän alokasiaan ja olen ihastunut sen ulkonäköön. Kuviointi lehtien alapinnoilla on kuin taideteos. Suunnitelmissa on laittaa kasvi talveksi lisävalon alle, sillä haluan tämän yksilön jatkavan kasvuaan. 

Upea kuviointi lehtien alapinnoilla.

Ostin heti perään myös toisen minikokoisen alokasian, Silver Dragonin. Sen kanssa olin viisaampi ja istutin sen samantien 12 cm ruukkuun, mutta tämä alokasia on ollut huomattavasti hidaskasvuisempi. Se ei näyttänyt tekevän yhtään mitään ainakaan kolmeen viikkoon ja mietinkin, saako se tarpeeksi valoa. Sen paikka on pohjoisikkunan edessä matalammalla pöydällä, sillä ikkunalaudoilla ei ollut tilaa. Varmuuden vuoksi laitoin ruukun alle paksun kirjan jotta kasvi olisi edes vähän lähempänä valoa. Taru sormusten herrasta toimii ruukun korokkeena. Saatoin myös alkuun kastella kasvia liikaa, nyt olen vähentänyt kastelua ja kasvi on vihdoin alkanut työntää uutta lehteä. Kenties laitan molemmat alokasiat talveksi vierekkäin saman kasvivalon alle.

Alokasia Silver Dragon Tolkienin päällä.

Pakko saada avokadopuu!

 Eniten mieleeni on kasvin kasvattaminen siemenestä asti. Päätin lähteä kokeilemaan kaupan hedelmien siemeniä, ja ensimmäinen valintani oli tietysti avokado, koska pakko saada avokadopuu.

Netistä löytyi ohjeita avokadon siemenen idättämiseen, ja niitä noudattaen pesin siemenestä hedelmälihat pois ja jätin sen talouspaperin päälle kuivumaan pariksi päiväksi. Sitten kuorin siitä ruskean kuoriosan pois ja istutin suoraan kylvömultaan. Kastelin mullan ja laitoin muovihupun päälle, jotta multa pysyisi paremmin kosteana. Laitoin ikkunalaudalle ja kostutin multaa suihkepullolla säännöllisesti. Meni kaksi ja puoli viikkoa, kunnes siemen alkoi vähitellen rakoilemaan. Ajattelin että jee, pian varmaan verso alkaa näkyä! Ei. Meni vielä toiset kaksi ja puoli viikkoa, ennenkuin verso näkyi haljenneen siemenen uumenissa. Tänä aikana olin siirtänyt sen kylpyhuoneeseen missä on lämpimämpää, ei suoraan kasvivalon alle vaan viereen. Verson noustessa halkeamasta siirsin ruukun suoraan valon alle.

Avokado ykkönen.

Olin myös kaiken varalta laittanut toisenkin avokadosiemenen multaan. Sen kohdalla kesti kauemmin että kuori halkesi, johtuen luultavasti siitä etten ollut peittänyt siementä tarpeeksi mullalla. Peitin sitä hieman lisää ja tämän jälkeen ei kestänyt montaa päivää, kun siemen halkesi. Versoa ei vielä näy, mutta silti rohkenen sanoa että näillä näkymin on tulossa kaksi avokadopuuta. ^^ 

Avokado kakkonen.

 

Avokado ykkösen kasvu on käynnistynyt vauhdilla. Verson noustua halkeamasta se on kasvanut lähes silmissä, joka päivä korkeammalle. Sirkkalehdet ilmaantuivat, ja nyt siinä on jo useampi lehtipari. Hyvin pian istutin sen kukkamultaan ja suurempaan pohjareiälliseen muoviruukkuun, halkaisija 12 cm, sillä avokado kuulemma tarvitsee tilavan ja ravinteikkaan kasvupohjan. Se olikin ehtinyt kasvattaa jykevän juuren. 

Vaikka avokado pitääkin kosteudesta,  olen silti pitänyt sen pintamullan kuivana ja kastellut sitä altapäin. Taimi ei ole altakasteluruukussa, vaan kotikonstina teen niin, että kaadan vettä muovikippoon ja asetan ruukun siihen päälle ja vesi imeytyy multaan pohjareikien kautta. Hyvin on toiminut. Pintamullan pidän kuivana harsosääskien takia. Löysin nimittäin muutaman sellaisen toukan molempien avokadojen pintamullista, ja pöyristyin. Kehtaavatkin ahdistella avokadojani. Seuraan siis, miten kasvi kestää kuivaa pintamultaa, vai onko siitä moksiskaan. Mitä tahansa harsosääskien välttämiseksi.

Ihmepensaat

 Minulla on kaksi ihmepensasta, toinen on ollut minulla jo neljä vuotta ja toinen on vasta lapsi, loppukesästä hankittu. Molemmat on ostettu minikokoisina. 

Vanhempi ihmepensas on ehtinyt kokea koviakin vuosien aikana. Pari vuotta sitten, kun en ollut vielä innostunut huonekasveista ja niiden hoito oli mitä oli, huomasin talvella ihmepensaassa seittejä ympäriinsä. Siihen oli iskenyt ilmeisesti vihannespunkit. Kasvi oli todella huonossa kunnossa ja melkein heitin sen menemään, mutta en sitten kuitenkaan hennonnut. Ironisinta tässä on, että en tehnyt juuri mitään toimenpiteitä vihannepunkkien karkottamiseksi, enkä myöskään hoksannut eristää kasvia muista kasveista. Muistaakseni taisin vain antaa sille lannoitetta, en edes sumutellut sitä koska en silloin omistanut suihkepulloa. Kuin ihmeen kaupalla punkit katosivat kasvista itsestään, eivät levinneet, kasvi toipui ja on nyt paremmassa kunnossa kuin koskaan. Oli tuuri matkassa selkeästi. 

Neljävuotias ihmepensas.

Nuorempi ihmepensas on alusta asti voinut hyvin ja tehnyt paljon uusia lehtiä. Jostain artikkelista luin, että ihmepensaan olisi hyvä saada pari tuntia suoraa aurinkoa päivässä, joten uskalsin sijoittaa kasvin makuuhuoneen eteläikkunalle, vaikka monissa artikkeleissa taas neuvottiin välttämään suoraa aurinkoa. Kastelen sitä noin viikon välein, ja välillä sumuttelen.

Minikokoinen ihmepensas.

 

Vanhempi ihmepensas asustaa olohuoneen pohjoisikkunalla, jossa se saa ilta-aurinkoa. On se muutaman pienen palovamman saanut lehtiinsä kesän kovimmissa auringonpaahteissa, mutta nykyään sumuttelen sitä usein ja kastelen riittävän tiheästi, kasvi on nimittäin suht janoinen kaveri. Kesäaikaan olen kastellut sitä noin viiden päivän välein ja annan pintamullan kuivua välissä. Kasvista huomaa helposti sen olevan kastelun tarpeessa kun sen lehdet alkavat nuokkua.

Olen myös lukenut, että ihmepensas olisi haastava kasvatettava ja taipuvainen draamailuun. Itse en voi tuota allekirjoittaa, vaan mielestäni kasvi on hyvin helppohoitoinen. Molemmat ihmepensaat saavat riittävästi valoa ja niiden lehdet ovat tämän johdosta kauniin kirjavat. En voi kuin suositella!